maanantai 15. syyskuuta 2014

Golfjoogaa sisältävällä harjoitusohjelmalla kohti uutta pelikautta

Vieraileva blogin kirjoittaja Kirsi Vetoniemi  on valmistautumassa talviharjoitteluun.

Ihana, aurinkoinen päivä ja on todella vaikeaa käsittää, että syksy on tullut. Ensimmäinen huomioni asiasta oli se, että työpäivän jälkeen ei enää voikaan pelata täyttä kierrosta ilman, että ”valot sammuisi” kesken matkan. Toinen on se, että ihanko totta hameella ei voi muka pelata vuoden ympäri? Olen aloittanut golfin peluun kolme vuotta sitten ja tämä on ensimmäinen golftalveni Suomessa. Lyhyessä ajassa olen rakastunut tähän lajiin ja sen tuomiin haasteisiin, joita näyttää tulevan eteen niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin puolella. Kaksi edellistä talvea olen saanut pelata vihreillä nurmikentillä, toisten mielestä ehkä jopa vähän liiankin lämpimässä ilmastossa. Mutta, mutta.. Entä nyt sitten?


Ensimmäinen idea sisäharjoitteluun löytyi jostakin lukemastani golflehdestä, golfjooga. Ajattelin heti, että sinne! Mainospuhe tuki juuri niitä ajatuksia, joita olin jo jonkin aikaa miettinyt yläselkä jumissa. Liikkuvuutta, vahvuutta, tukilihakset kuntoon ja lisäksi vielä tunnepuolen kehittäminen, joka on golfissa varsin tärkeää. Onko golfjooga sitten sen parempaa tai tehokkaampaa kuin tavallinen jooga? Sitä en tiedä, sillä tavallisesta joogasta minulla ei ole kokemusta. Enkä usko, että ”pelkkä” jooga itsessään olisi saanut minua lähtemään mukaan! ! Tuttujen kesken golfjooga onkin herättänyt kovasti keskustelua ja esiin noussut muun muassa ajatus siitä, kuinka hyvin markkinointi toimii, kun mainonnan kohteen nimessä on joku sinua kiinnostava asia. No, nimessä golf tai ei, niin ainakin kahden ensimmäisen harjoittelukerran jälkeen jo tunnen, että tehdyt liikkeet avaavat ja vahvistavat juuri niitä kehoni osia, jotka ovat sitä vailla. Myös joogaan liittyvät hengitysharjoitteet ovat jo pikkuisen avanneet minulle sitä maailmaa, minkälaista tunnepuolen apua joogasta voi pitkän päälle saada!



Viimekertaisella golfryhmävalmennustunnilla, jossa olen käynyt koko kesän, meitä oli muuten enää kaksi. Ehkä sekin osaltaan kertoo jo syksyn tulosta ja harrastuksen hiipumisesta talven ajaksi. Meille kahdelle tilanne oli varsin hyvä, sillä saimmehan nyt valmentajan täyden huomion! Itse päätin käyttää tilanne hyväksi ja pyytää ohjeita tulevaan talviharjoittelukauteen.  Asia on minua jo pitemmän aikaa mietityttänyt ja aloittamallani joogalla ei kuitenkaan koko talvea ylläpidetä ja kehitetä golftaitoja. Keskustelimme valmentajan kanssa eri vaihtoehdoista ja kerroin haluavani harjoitella golfia ja muuta tätä harrastusta tukevaa liikuntaa talvikaudella kahdesta neljään kertaan viikossa. Tällöin säilyisi sama rytmi kuin tämän kesän golfharjoittelussani ja -pelissäni.

Säännöllistä talviharjoittelua harrastavien harjoittelukertojen määrä hallissa on valmentajani mukaan noin yksi, kaksi kertaa viikossa.  Ja kaksi kertaa viikossa hallissa lyöminen on harrastajalle jo kuulemma melko paljon. Tämän lisäksi jos innostusta riittää voisi käydä vielä simulaattorissa, jossa on mahdollista saada enemmän oikean pelin tuntua. Lihaskuntoa, varsinkin tukilihasten, muun muassa vatsalihasten kuntoa tulisi ylläpitää säännöllisellä kuntosaliliikunnalla pitkien sarjojen ja kevyiden painojen avulla. Valmentajan mielestä golfjooga sopii hyvin osaksi golfin harjoitteluun liittyvää valmennusohjelmaa, sillä siihen liittyvät harjoitteet lisäävät juuri liikkuvuutta sekä kehon hallintaa ja osaltaan sitten helpottavat oikean kiertoliikkeen tekemistä.



Mitä aion sitten tehdä? 
Golfjoogan PAR kurssi kestää lokakuulle, enkä ole vielä selvittänyt jatkokurssimahdollisuuksia. Jollei sellaista osu minulle sopivasti, niin aion ainakin itsenäisesti hyödyntää kurssilla saatuja oppeja. Syyskuun lopussa, lokakuun alussa talven ryhmävalmennustuntien aikataulut ja ilmoittautumiset tulevat esille valmennusta tarjoavien toimijoiden nettisivulle. Niihin aion käydä heti aktiivisesti kiinni ja varata itselleni paikan sopivasta valmennusryhmästä. Näin varmistan itselleni ainakin kerran viikossa tapahtuvan valvotun lyöntiharjoittelun. Näiden lisäksi aion harjoitella lyöntiä ainakin kerran viikossa hallilla, sillä tavoitteenani on saada kesän aikana alkuun saatettu parempi, oma svingi toimimaan ensi kesänä tasaisemmin ja varmemmin myös golfkierroksen aikana eikä pelkästään rangella. Ai niin, sitten vielä se kuntosaliharjoittelu… Ei muuta kuin salikorttia hankkimaan ja treenaamaan golfiin sopivin sarjoin… Kuinkakohan tässä käy, saako rakas harrastukseni pysymään tässä suunnitelmassa vai käykö niin, että talven tullen lämmin sohvan nurkka ja höyryävä tee muuttaa mieleni?

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Sosiaaligolfaajan Hole in One

Tänään se sitten osui kohdalleni holari (hole in one). Heti osuman jälkeen leijuin ilmassa ja olin toooosi ilonen tuosta onnekkaasta osumasta. Miten just minun kohdalle voi osua tuo mieletön tsägä vai oliko siinä mukana myös osaamista? Sitä tässä olen tänään pohtinut.

Tämä holari-päivä on hyvä hetki koota yhteen tähänastista golftarinaani ja samalla hyvä hetki pohtia, mikälaisia odotuksia minulla yleensä on golfaamiselle jatkossa. Toisaalta voisin vakavasti pohtia myös sitä vaihtoehtoa, että mitä, jos lopettaisin pelaamisen tähän päivään ja näihin hyviin fiiliksiin ja alkaisin käyttää tämänkin ajan jotenkin hyödyllisemmin.  


Kuusi vuotta sosiaaligolfia
Tämä on kuudes pelikauteni. Tein holarin elämäni 118:nen kierroksen aikana, joka oli tämän kauden 26:s kierros Nevas Golfissa. Pidän Nevas Golfissa erityisesti siitä, että siellä on kolme erilaista 9-väyläistä kenttää Rapu, Kettu ja Karppi. Nevaksessa on kiva fiilis. Sinne pääsee aina halutessaan pelaamaan.

Olen viimeisen kuuden vuoden aikana laittanut kaikki pelikierrokseni ylös. Näillä pelaamisen tunnusmerkeillä minua voisi  kutsua harrastelija-, sunnuntai-, klubi- tai sosiaaligolfaajaksi. Kilpagolfaajaa minusta ei näytä tulevan... ei sitten millään. Minulla ei ole mitään kiinnostusta kilpagolfia kohtaan.


Miten paljon haluan investoida aikaani golfiin?

Tämän pelikauden 26:sta kierroksesta olen pelannut vain neljä kertaa 18- väyläisen pelin. Loput pelit ovat olleet yhdeksän väyläisiä. Jos laskee, että yhdeksän väylää pelaa noin kateen tuntiin ja ennen peliä käytän aikaa ½ tuntia rangella, niin olen tällä kaudella käyttänyt aikaa n. 70 tuntia pelaamiseen. Siihen päälle matka-ajat pelikentälle ja takaisin kotiin. Siis olen viettänyt aikaa reilusti kaksi viikkoa aamusta iltaan tämän harrastuksen parissa tänä vuonna. Se on oikeastaan aika sopiva määrä golfia itselleni. En oikeastaan halua käyttää enempää aikaani golfaamiseen. Elämässäni myös monia muita mielenkiintoisia asioita käynnissä, joita haluan tehdä kesäisin.

Mitä ja miten paljon pitäisi harjoitella talven aikana, jotta osaaminen ylläpysyisi talven aikana?

Minusta turhauttavinta tässä golfaamisessani on se, että kesäkausi menee siihen, että joudun kaivamaan omia golftaitojani esiin niin kehonmuistista kuin mielen tunnemuistista ja sitten ne pitäisi vielä saada toimimaan yhdessä lyhyen kesäkauden aikana. OK, en siis ole valmis laittamaan enempää aikaani golfaamiseen kesäkauden aikana. Mutta sen eteen olisin valmis tekemään, että talvikauden aikana saisin paremmin ylläpysymään golf-taitojani. Nyt kaipaisin kokeneemmilta golfaajilta vinkkejä: miten golfia voisi parhaiten harjoitella talvikauden aikana Suomen oloissa. Jotenkin uskoisin saavani lyhyestä pelikaudesta kesällä enemmän irti ja pelaaminen olisi motivoivampaa, jos omat golftaitoni olisivat lähempänä sitä pelitasoa, minne ne edellisen pelikauden lopuksi päätyivät.



maanantai 10. maaliskuuta 2014

Golfmusiikkia rytmittämään pelikierroksia

Tämä kevään toinen blogitarina kertoo lähes 20 vuotta golfia pelanneen Tom Aallon näkemyksiä golfista tunnepelinä. Tom seurasi aluksi oman poikansa harjoittelua, mutta pian oli viimeisen päälle oleva bägi jo itselläkin käytössä. Tom ei ole hurahtanut kilpagolfiin, vaan pelaa golfia omaksi ilokseen.
Tom: ”Golfia pelaan, koska se sopii luonteelleni. Nautin haasteista ja uuden oppimisesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen luova ihminen. Golf tarjoaa siihen loputtomat mahdollisuudet, eikä valmista tule koskaan. Aina on jokin uusi swingi- ajatus kehittymässä. Olen myöskin halunnut ja saanut jakaa hankkimaani tietoa lajista muille golffareille”.
Myös musiikki on Tomille tärkeää. Hän on myös ollut tekemässä Suomen ensimmäistä CD:tä golfmusiikista.
Tom: ”Idea golfmusiikin tekemiseen syntyi ensinnäkin siitä, että minulla on oma kotistudio.  Toki musiikki on ollut koko ajan isossa roolissa elämässäni. Golflehdessä oli myöskin vuosia sitten lukijoiden omia sanoituksia tunnettuihin klassikko sävelmiin. Toki olin myös aiemmin esiintynyt klubien illanvietoissa, joten golfaiheinen musiikki kiinnosti siinäkin mielessä”. 

Suomen ensimmäinen CD täynnä golfmusiikkia 

















Entä, mitä Tom sitten ajattelee golfista tunnepelinä.
Tom: ”Golf on monella tapaa poikkeuksellinen urheilumuoto. Siinä nimenomaan tunne ja tekniikka nivoutuvat tiiviisti yhteen. Ainakin,  jos ajatuksena on menestyä lajissa. Toisin sanoen hyvä tekniikka ei riitä, jos tunteiden hallinta ontuu. Näen rangella paljon golffareita, jotka yrittävät ratkoa ongelmia teknisten harjoitteiden määrää lisäämällä. Usein on kuitenkin niin, että golfissa ratkaisee tunnetila ja harjoituksen laatu. Pitää tietää ensinnäkin, mitä harjoittelee, miksi ja miten harjoittelee. Kuulen usein puhuttavan myöskin lihasmuistista, kunhan vaan tekee paljon toistoja. Eihän se näin mene. Liikkuvuutta ja liikeratoja täytyy toki harjoittaa, mutta lihaksilla ei ole aivoja, eikä muistia, vaan kaikkea ohjataan pään sisältä. Mielikuvaharjoitus on jossain tilanteissa erittäin tehokasta. Toki pelinomainen harjoittelu on myös tärkeää.  Golfissa pitää oppia tekemään myöskin päätöksiä. Täytyy oppia valitsemaan kohde, mihin pallon pyrkii lyömään. Eihän ampujakaan osu tauluun asenteella, että katsotaan nyt minne se sattuu lentämään/osumaan,  tai ajatuksella toivottavasti ei taas slaissaa”.
Tom pitää golfia hienona liikuntamuotona kauniissa ympäristössä. Parasta siinä on se, että tapaa paljon erilaisia persoonallisuuksia ja samalla kasvaa itse ihmisenä. Golfissa mukavia yllätyksiä riittää, kun joskus kanssapelaajat ovat jättäneet kukan tai muun mukavan tervehdyksen auton tuulilasinpyyhkijään.  Tom pitää golfia monelle ajankäytöllisesti liian haastavana lajina. Moni muu tärkeämpi asia voi tulla laiminlyödyksi lajin koukuttavuuden takia. Tomin mielestä golf voi olla hyvinkin stressaavaa, jos ei voi hyväksyä omaa rajallisuuttaan. Joillekin toistuvat epäonnistumiset ovat tuskallisia hallita, vaikka se kuuluu golfiin Tomilla ei ole käynyt mielessä golfin lopettaminen. Välillä on toki ollut taukoakin pari vuotta yhtäjaksoisesti, kun muut asiat ovat vieneet mennessään. Entä suositteleeko Tom koukuttavaa golfia muille.
Tom: ”Golfin peluun suositteleminen on haasteellinen kysymys.  Kaikille se ei mielestäni sovi. On toki elämäntilanteitakin, jolloin golf ei myöskään voi olla se paras juttu. Haasteita ja liikuntaa kaipaavalle se sopii. Myös nöyrällä asenteella ja ilman suurempia ajankäytön rajoituksia omaavalle golf on oiva tapa kuntoilla, nauttia luonnosta ja samalla solmia ystävyyssuhteita. Golfkierros on oiva tilaisuus myöskin tutkia mahdollisen uuden työntekijän tai vaikkapa kumppanin pään sisältöä, luonnetta. Golf koukuttaa useimpia meistä,  koska useimmiten on pikkuisen pettynyt olo kierroksen jälkeen. Minulla on sellainen kutina, että hyvin harva ihminen pettyy itseensä yhtä monta kertaa päivässä kuin kunnon golffari. Kai siihenkin näköjään tottuu. Naiset pärjää tässä paremmin".

Kiitokset Tomille oman golftarinan kertomisesta. Kokeneemmilta golfaajilta on aina mahdollisuus oppia golfin saloja. Tämän blogin lukijoille toivon mukavia harjoituksia rangelle ennen kenttien avautumista täällä Suomessa.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Rauta 9 - näkökulman vaihtamisen taito

Olen pelannut golfia lyöden oikealta vasemmalle viiden viimeisen vuoden aikana tuhansia kertoja. Viime vuoden pelikauden lopuksi vasen pohkeeni vammautui  aivan yllättäen. Tämä sai minut pohtimaan,  mahtaako jatkuvalla swingeillä oikealta  vasemmalle olla jotain tekemistä vammautumisen kanssa. Oikeastaan olen aivan varma, että asioilla on jokin yhteys toisiinsa, koska oikean puolen kroppani on kauttaaltaan paljon vahvempi kuin vasen puoleni.

Viime kauden vamma sai minut pohdinnan lisäksi myös toimimaan itseni eteen tämän talvena aikana. Nykyisin liikun tosi monipuolisesti viikoittain. Olen tehnyt kuntosaliharjoituksia, jotka ovat vahvistaneet enemmän vasenta puolta. Olen käynyt monipuolisesti erilaisissa jumpissa, uinut paljon ja tietysti tehnyt pitkiä kävelylenkkejä. Kun golfviheriöt vihdoin avautuvat huhti- ja toukokuun vaihteessa myös Suomessa, niin en ole koskaan  aikaisemmin ollut näin hyvässä kunnossa, kun nyt olen tämän vuoden alussa. Nyt vain odotan, että lumet sulaisivat äkkiä pois ja pääsisin taas testaamaan tunnepelini taitoja.

Tämän alkavan golfkauden olen nimennyt itselleni rauta 9-vuodeksi, jolloin yritän löytää itselleni uudenlaista näkökulmaa golfaamiseen. Olen hankkimassa itselleni vasurin rauta 9- mailan. Tulen hankkimaan mailan sen vuoksi, että aion aina silloin tällöin tehdä swingiharjoituksia rangella myös vastapuolelta, jotta muistaisin pitää jatkossa kropastani yhtä hyvää huolta molemmilta puolilta. Niin ja onhan sille rauta 9:lle myös käyttöä, kun yritän saada pallon pois jostain hankalasta paikasta metsiköistä myös ensi kesänä.

Kuvan lähde

Tämän vuoden aikana olen ajatellut kirjoittaa blogeja golfaamisesta erityisesti näkökulman vaihtamisen taidon näkökulmasta. Ensiksi kokemuksiani siitä, miltä swingin tekeminen vastapuolelta tuntuu ja onko vasurin rauta 9:lle käyttöä muuallakin kuin rangella. Tämän blogin lukijana olet myös tervetullut jakamaan kokemuksiasi golfaamisesta vierailevana bloggaajana.

Seuraava blogini tuo tutukisi golfaajan ja samalla myös golfmuusikon, joka henkilönä on Suomen ensimmäisen golf CD:n Summer Time Swinging takana. Mukava kuulla, mitä kerrottavaa kokeneella golfaajalla ja golfmuusikolla on golfista tunnepelinä. Sitä blogia odetellessa voit tutustua ajatuksiini parvityöstä ja  parvityön johtamisesta. Jos online-työskentelyssä tarvittavat vuorovaikutustaidot kiinnostavat sinua, niin sitten kannatta seurata Tunnepeili- blogia, jonne päivitän tämän vuoden aikana tutkimukseni kautta muodostuvaa tietoa online-työskentelystä ja siinä tarvittavista vuorovaikutustaidoista.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Tietämys osaamisesta ja tunnetiloista golfissa


Mitä ovat tietämyksemme ja osaamisemme? Asiaa voi kuvata helposti seuraavasta neljästä eri näkökulmasta:


1. Tiedän:  mitä tiedän ja osaan (tiedostettu ajattelu)
- Tavallisesti tämä merkitsee selkeää positiivista tai negatiivista tunnetta
- Tämä on sitä, mihin luotat
- Varmuuden tunne


2.  Tiedän: mitä en tiedä ja en osaa (tiedostettu ajattelu)
- Jos tahdot oppia uutta, niin se onnistuu parhaiten kun tunnetila on positiivinen – muutoin negatiivinen tai ei ollenkaan
- Tämä on mahdollisuus, jonka voit valita


3. En tiedä: mitä tiedän ja osaan (tiedostamaton ajattelu)
- Tämä on jonkinasteinen häiriö mielen toiminnassa - ajatuslukko, ajatussolmu...
- Et voi tuntea selkeästi, koska et ole varma – mikä tahansa tunnetila tai ei ollenkaan
- Epävarmuus


4. En tiedä: mitä en tiedä ja en osaa (tiedostamaton ajattelu)
- Seuraa kaaos, jos tätä lähdetään prosessoimaan
- Alitajuntaiset toiminnot
- Tunnetila
 Positiivinen → Tee se
 Negatiivinen → Unohda välittömästi


Kysymys kuuluu, miten ihmeessä nämä liittyvät golfin harrastamiseen? Asiaa ei voi yksiselitteisesti todentaa, mutta tunnetilat ovat mukana golfissa jatkuvasti joko itse aiheutettuina tai muiden ulkopuolisten tekijöiden sekä ympäristön aiheuttamina. Käydään läpi näitä esimerkkien valossa.


Wanha Tahko Syyskuu 2013


Tiedostettu ja tiedostamaton ajattelu golfissa
Jokainen meistä golfin pelaajista tietää, mitä eri osa-alueita golfista osaamme ja millä lailla. Tiedät, että osaat putata usein kahdella putilla reikään ja luotat tähän ikään kuin se on de facto. Osaat lyödä pallon bunkkerista pois. Osaat chipa pallon greenille, jopa lähelle lippua usein. Osaat lyödä avauslyönnin, joka on suora tai kaartaa oikealle. Näitä asioita, mitä todella osaat ja joihin liittyy positiivinen tunnetila, on oikeastaan aika paljon, jos luettelet ne paperille. Kyseessä on siis selkeästi se, että tiedät, mitä tiedät ja osaat.
Sen sijaan, jos jokin suoritus aiheuttaa etukäteen negatiivisen, ahdistavan tunnetilan, onkin kyseessä tilanne, jossa tiedät, että et tiedä ja et osaa jotakin. Asia pitäisi kääntää aivan päälaelleen siten, että tosiaan en osaa tätä bunkkerilyöntiä vielä, mutta pääsen nyt harjoittelemaan yhden tai useamman lyönnin eli ajatellaan positiivisesti ja poissuljetaan negatiivinen ajatus kokonaan. Usea meistä tietää, että 30-100 metrin ns. vajaat lyönnit ovat haaste aina kun sellaista joutuu lyömään. Jälleen meillä on mahdollisuus oppia joka kerta uutta, kun pääsemme sellaisen suorittamaan, ja jos aikaa riittää, niin voihan niitä joskus harjoitella itsenäisestikin rangella tai muulla lähipelin harjoittelualueella. Joka tapauksessa tiedät, että jos jotakin et osaa, niin sitä voi harjoittaa ja oppia uutta, jos vain tahtoa löytyy.
Et tiedä, mitä tiedät ja osaat. Tämä on hieman vaikea hahmottaa aluksi, ja miten se sitten golfiin liittyy. Lähdetäämpä käsittelemään asiaa informaation kannalta. Kun luet vaikkapa golfin tekniikka kirjaa, niin saat paljon uutta tietoa, jota kutsutaan välittömäksi informaatioksi. Tämä välitön informaatio jo olemassa olevan informaation eli tietämyksesi kanssa tuottaa vielä uutta informaatiota, jota kutsutaan johdetuksi informaatioksi. Jos jostain syystä et pystykään tuottamaan tuota johdettua informaatiota, vaikka saisit kuinka paljon tahansa uutta välitöntä tietoa, niin tällöin mielesi on jonkin asteisessa toimintahäiriössä.


Käytännön esimerkkinä otan tässä golfammattilaisen opetustunnin. Tunnin aikana saat paljon kaikenlaista informaatiota ja taitoihin liittyvää kokemusta. Unohdat osan tästä opetuksesta, ja jotkin asiat jäävät mieleesi painokkaasti. Kuitenkin muutaman päivän kuluttua opetuksesta olet hämmentävässä tilassa, jossa toteat, että enhän minä oppinut yhtään mitään, kun nuo vanhat samat ”virheet” tapahtuvat uudelleen. Olet tilanteessa, jossa et tiedä, mitä tiedät ja osaat, vaikka muutamaa päivää aikaisemmin osasit aivan hyvin asiat, joita Pron ohjauksessa harjoitit, ja nyt tunnetilasi heittävät häränpyllyä ääripäistä toiseen. Tästä ei ole kuin yksi tie kohti sitä että tiedät, mitä tiedät ja osaat.
“Ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan”, mutta toivon, ettet “harkitsemattomasti” ala käsittelemään neljättä näkökulmaa eli et tiedä, mitä et tiedä ja et osaa, koska siitä seuraa kaaos. Kaaoskin loppuu useimmiten antikaaokseen eli tässä tapauksessa siihen, että prosessointi on turhaa ajan haaskausta. Kuitenkin tämän nelikentän tekee mielenkiintoiseksi alitajunta ja sen antamat tunnetilat. Ajatellaanpa, että pelaat oikein tuulisena päivänä, ja joka kerran kun tuulee vastaan lyöt tiedostamattasi matalan tuulta vieroksuvan lyönnin. Kierroksen jälkeen vasta ymmärrät, että tulipa lyötyä sattumalta tosi hyvin, mutta oliko se sattumaa, vai alitajunnan tuottamaa? Toisaalta, jos kentällä joudut tilanteeseen, josta sinulla ei ole kokemusta, niin jos tuntuu joltakin, niin ehkäpä alitajuntaasi kannattaa uskoa.
Yhteenvetona, meidän tulisi pyrkiä positiivisiin tunnetiloihin pelatessa. Ehkäpä tämä malli ja nämä neljä näkökulmaa esimerkkien kanssa antoivat uusia näkökulmia, mistä golfissa voisi olla kysymys.


Noviisi Pron opissa Tammergolfissa

Katri: Kiitos Jyrki, kun tulit mukaan kirjoittamaan blogeja kanssani. Voisitko vähän kertoa itsestäsi. Miksi Golf kiinnostaa ja koukuttaa sinua?


Jyrki: Aloitin golfin kesällä 1987 ilman mitään kursseja tai Pron opetuksia lyömällä kesämökillä hankkimillani ½ setillä nailonverkkoon. Olin tätä ennen urheillut aika paljon pallopelejä kilpaa: jääkiekko, kaukalopallo, maahockey, tennis ja squash. Innostuin ja syksyllä jatkoin harjoittelua rangella, kun pallot alkoivat mennä nailonverkon läpi. Syksyllä sain Green Cardin ja siitä se sitten lähti. Kilpailin paljon ja sain omasta mielestäni aika nopeasti parissa vuodessa pudotettua tasoituksen 15 tietämille pelkästään pelaamalla. Sitten tuli seinä vastaan ja lisäksi opiskelut haittasivat harrastusta jopa kesäisin.


Jossain vaiheessa seurastani ilmoitettiin, että minut on valittu Golfliiton Slope team työryhmään, jossa kahden-kolmen vuoden ajan (1994-96) reittasin eri kenttiä Suomessa - se oli hauskaa hommaa ja oppi ajattelemaan eri tavalla myöskin pelaamisesta.


Vuonna 1999 aloitin eräällä kentällä kilpailutoimenhoitajana, jota kesti kolme vuotta. Tänä aikana oppi sen, miten golforganisaatio toimii niin jäsenten kuin toimihenkilöiden kannalta. Samaan aikaan harjoittelin aika ahkerasti ja tasoitukseni tippui alle 5:n. Tuolloin tuli seinä vastaan ja totesin, että kyllä tähän pelaamiseen vaikuttaa muutkin tekijät kuin pelkkä fyysinen suorittaminen ja aloin hankkia henkistä pelaamista käsitteleviä kirjoja. Nyt noin 60 kirjaa luettuani voin todeta, että ne ovat aika samankaltaisia eli käsittelevät eri näkökulmista henkistä olemustamme.


Vuonna 2004 minut pyydettiin Suomen Golfliittoon avustamaan IT-hankkeiden kanssa ja olin It-vastaavana ja It-toimikunnan jäsenenä aina vuoteen 2006 asti.


Seuraava askel golf polullani oli siirtyä juniorivalmennukseen. Suoritin Golfohjaajan 1- ja 2-tason koulutukset 2005-2006 ja aloitin ohjaajana toimimisen. Mielestäni minulla oli annettavaa tuleville harrastajille tai jopa kilpapelaajille. Tätä on jatkunut aina tähän päivään asti. Jossain vaiheessa ajattelin jopa käydä seuraavan tason koulutuksen ja saada Pron paperit, mutta se jäi, kun vuonna 2011 minut valittiin seuran toiminnantarkastajaksi sekä seuraavana vuonna puheenjohtajaksi. Nyt on ollut edessä uudet haasteet ja niihin vastaaminen. Lisäksi istun Golfliiton HCP 25 työryhmässä sekä liittovaltuustossa.


Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, niin toivottavasti hyviä golfvuosia sekä mahdollisuuksia vaikuttaa kokemukseni kautta.


Katri: Onpa sinulla monipuolinen kokemus golfin parissa niin pelaajana kuin toimitsijanakin. Tietämys, tietäminen, tiedostaminen, tajunta, ei- tiedostaminen ja/tai alitajunta ovat kaikki kovin lähellä toisiaan. Voisi ehkä sanoa, että ovat kolikon eri puolia. Nuo esittämäsi neljä näkökulmaa, jotka voidaan laittaa nelikentäksi muistuttavat hyvin paljon  Joharin ikkunaa. Mitä yhteisiä piirteitä sinun mielestäsi on Joharin ikkunalla ja esittämälläsi nelikentällä?


Jyrki: Esittämäni nelikenttä kuvaa itseämme ja tämä on täysin Joharin ikkunan kanssa yhteneväinen osa kun kyse on itsestämme. Sen sijaan, kuinka itsemme ulkopuolinen voi tietää tietämyksestämme tai osaamisestamme, varsinkin jos se on hiljaista tietämystä, on varsin vaikea pala yhdistää Johariin, mutta kaikki jonka joku pystyy todentamaan tietämyksestämme puheen tai kirjoituksen sekä muiden kädellisten taitojemme että ulkoasumme kautta ilmentää Joharin muiden tietämystä meistä ja on itse asiassa tietämyksemme ja osaamisemme kokonaisuudesta otos.

Katri: Sanoit tuossa aikaisemmin, että “et tiedä, mitä et tiedä ja mitä et osaat” johtaa kaaokseen ja sitä ei sen vuoksi kannata tutkiskella. Itse olen tuosta asiasta eri mieltä. Juuri luovuuden ja uuden oppimisen kannalta sitä aluetta pitäisi mielestäni pöyhiä ja tutkia hyvinkin paljon. Miksi sitä, ei kannata mielestäsi kaaoksen- pelon vuoksi tutkia enempää?


Jyrki: Perustelen asian filosofian logiikoiden perusteella. Muut kohdat nelikentässä ovat predikaattilogiikkaa, mutta tuo kaaokseen johtava tie sumeaa logiikkaa. Predikaattilogiikkaa voisi kuvata valokatkaisin, jossa on kaksi vaihtoehtoa (päällä - pois). Sumeaa logiikkaa kuvaa valokatkaisin, jossa on mahdollista noiden ääripäiden lisäksi säätää valotehoa mieleisekseen eli ns. himmeäkytkin, jossa kaikki mahdolliset tilat täyden valaistuksen ja pimeän välillä. Nämä olivat siis kuvaukset noista kahdesta eri logiikan alasta. Sumeaa logiikkaa emme pysty hallitsemaan täysin, koska yksikin muutos asian tilassa vaikuttaa moniin muihin tietoisuutemme ulkopuolella oleviin asioihin - toki myös tietoisuutemme asioihin, josta syystä muutoksen kuvaaminen on mahdotonta. Matemaattisesti on tehty malleja, joilla saadaan joitakin sumean logiikan osa-alueita hallittua, mutta kokonaisuus on mahdotonta. Toisena esimerkkinä annan geenien tutkimuksen - on hyvä että tiedämme mitä geenejä meillä on ja mitä ne vaikuttavat, mutta itse geenijärjestelmä ja DNA-ketju on sumean logiikan järjestelmiä, joihin minun mielestä ei pidä mennä ronkkimaan, koska saatavaa tulosta ei voida todeta kuin empiirisesti jälkikäteen ja seuraukset voivat olla katastrofaalisia.


Toisaalta, jos todella haluaa oppia jotain uutta ja on valmis laittamaan aikaansa sillä edellytyksellä, ettei välttämättä saa aikaiseksi kuin poikittaistutkimuksen kaltaisia otantoja, joistakin asioista tai paremminkin niiden otannoista, joiden perusteella ei voi tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä, niin yhdyn kyllä mielipiteeseesi. Pitkittäistutkimuksessa ei elämämme riitä.


Katri: Kiitos Jyrki, toit esille hyvin mielenkiintoisen ja samalla filosofisen näkökulman golfaamiseen. Näistä neljästä erilaisesta tiedostetusta ja tiedostamattomasta näkökulmasta voisi jatkaa tarkastelemaan, mitä tahansa oman elämänsä osa-aluetta.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Tahtogolfia

Ballinrobe Golf Club, Väylä 18

Tiger Woods parhaimmillaan pystyy tekemään uskomattomia pelastuksia kun epäonnistuneen lyönnin jälkeen harsii halutun tuloksen kasaan. Chippi polvenkorkuisesta heinikosta lipun viereen tai 20 metrin par-putti. No, kaikkihan näitä hienoja pelastuksia on nähnyt. Kun se on mahdollista, niin, miksen minä voisi tehdä helpommista paikoista vastaavia pelastuksia? Olen aina välillä miettinyt asiaa ja minun oma teoria on seuraava. Tigerin kanssa yllättäen en ole asiasta keskustellut… Minusta tilanne perustuu tahtomiseen; tai päättämiseen etukäteen. On pakko saada tietty lyönti tai lyönnit onnistumaan. Tiger on minusta yksi parhaista ammattilaispelaajista, jotka tämän pystyvät tekemään, eikä hänkään aina siihen kykene.


Kun tahdon voimalla tekee tekee hyvän lyönnin tai putin, niin siinä vapauttaa itsensä lyönninaikaisesta vastuusta. Etukäteen tehty päätös onnistumisesta vie puristuksen ja paineen pois itse suorituksesta. Samalla päätös tuo mielikuvan, miten ensin maila ja sitten pallo tulee käyttäytymään lyönnin aikana tai sen seurauksena. Päätös ja sen mukana tuleva mielikuva poistaa epäonnistumisen mahdollisuuden suorituksesta. Tietysti mahdottomia ei voi päättää ja suorittaa vaan haasteiden pitää olla omien taitojen ja kykyjen rajoissa. Minä en pysty tahtomalla lyömään suoraa draivia, mutta saan useimmiten tahtomalla hallitun faden aikaiseksi. Kunhan tahto on tarpeeksi voimakas. Yleensä ei ole.


Pelasin joitakin viikkojan sitten kierroksen ystävän kanssa minulle pitkähköllä kentällä (yli 6100 m). Luonnostani pelaan agressiivisesti ja hyökkään lipulle turhankin hankalista paikoista. Tulos välillä kärsii. Tällä kertaa sanoin pelikaverille, että teen joka reiällä bogeyn. Nykykunnolla 18 bogeyta olisi hyvä tulos. Kerroin tavoitteen etukäteen ääneen. Tavoitteen, jonka tiesin olevan mahdollinen ja saavutettavissa, jos vain pelaisin harkitusti ja huolella.


Muutamaan otteeseen kierroksen varrella tuli tahtominen tarpeeseen. Toisella väylällä (394m par-4) olin kolmella päällä ja tilanne vaikutti kohtuullisen hyvältä. Kunnes eka putti meni ihan harakoille huonon lukemisen ja vielä huonomman suorituksen ansioista. Bogille jäi vähän vajaa 3 metriä vasemmalle viettävää alamäkiputtia. Sain nopeasti nollattua huonon suorituksen pois mielestä ja luin virheestä oppineena greenin kunnolla ja lukiessa päätin laittaa pallon kuppiin, ettei alkuperäinen päätös bogi-kierroksesta kaatuisi ainakaan toisella reiällä. Itse putti oli helppo suoritus päätöksen jälkeen ja meni hienosti keskeltä sisälle.


Viidennen reiän avaus meni kainalolyöntinä vasemmalle heinikkoon. Varapallo peliin varmuuden vuoksi ja ekaa lyöntiä etsimään. 20 sentin heinikosta pelaaminen ei ole minun vahvimpia puolia, mutta olin tyytyväinen että pallo löytyi. Harhailun lopputuloksena olin 4:llä lyönnillä greenin vieressä raffi-rinteessä melkein puoli metriä lippua korkeammalla ja greeni vietti minusta poispäin. Lipulle matkaa viitisen metriä. Bogilinjaa jatkaakseni tämä tarkoitti chippiä suoraan kuppiin; puttina lyönti olisi suora, mutta nopea. Jotta pallolla olisi jotain mahdollisuuksia mennä kuppiin, niin ensinnäkin otatin lipun pois ja toiseksi valitsin mailaksi 60 asteen wedgen. Sillä saisin edes vähän kierrettä lyöntiin ja jarrutettua pallon vauhtia alamäkeen. Löin tiukasti pallon alle saaden sen pomppaamaan ylöspäin ja putoamaan juuri ennen greeniä kaulukselle. Karkeampi ruoho ja vähän pehmeämpi alusta ottivat vähän vauhtia pois ja sitten vain katselin kun pallo kieri kuppiin.


Kahdeksannella reiällä avaus meni aivan nappiin. Varovaista taktiikkaa noudattaen päätin kuitenkin jättää toisen lyönnin vesiesteen eteen. Kovaan vastatuuleen otin yhden mailan lisää luottaen tuulen lyhentävän lyöntiä ja toiseksi estävän rullimisen vesiesteeen edessä olevaan raffiin. Rohkeasti siis vesiesteen eteen. Noh, lyönti osui aivan nappiin ja tuulen kerätessä voimiaan pallon ollessa ilmassa päätyi lyönti veteen. Droppi ja kohti greeniä uudelleen. Huono neljäs lyönti vei reilusti oikealle raffiin. Ylämäkeen lyöty viides lyönti päätyi liian aggressiivisena greenin edessä olevaan bunkkeriin. Lippu kun oli ihan bunkkerin takana omasta lyöntisuunnasta. Sändi käteen ja hiekkakuopalle.  Hyvin hoidettu bunkkeri on kohtuullisen helppo pelata, kun hiekka on haravoitu ja pehmeähköä. Mailan saa pallon alle helposti ja loppu on suorituksesta kiinni. Lapa ihan auki, paljon hiekkaa mukaan niin pallo nousee bunkkerin reunan yli rauhallisesti ja putoaa nopeasti greenille. Kaltevalle greenille piti ottaa reilun kupin verran ennakkoa. Stanssi reilusti auki ja pallon takaa pieni kivi maalitauluksi mailan etureunalle. Hiekkaa lensi joka paikkaan (edelleen löin vastatuuleen) mutta pallo teki juuri niinkuin olin ajatellut ja bogi taas korttiin.


Sisääntulossa tilanne repsahti muutaman reiän osalta pahastikin, mutta sain kaksi viimeistä reikää taas kirjattua bogina. Minusta avainasemassa tuolla kierroksella ja erityisesti noissa onnistuneissa pelastuksissa oli ennakkopäätös tuloksesta. Päätöksen mukana meni tavallaan osa vastuuta itse toteutuksesta pois. Lisäksi päätös toi selvästi lisää fokusta tekemiseen. Työskentely etenkin greenin vierellä oli harkitumpaa ja tarkempaa.


Itse en pysty tuota keskittymis- ja päätöstasoa pitämään yllä kovin pitkään. Harjoittelemalla sekin varmaan paranisi. Mutta kun oikein haluaa ja päättää voi pelata kuin Tiger Woods.



Katri: Hieno “tahtogolf” tarinan kuvaus sinulta Timo. Kun luin tuon tarinan, siitä nousi esiin muutamia asioita, jotka liittyvät mielestäni tahdonvoiman käyttämiseen halutun päämäärän/tavoitteen aikaansaamiseksi. Onko mielestäsi mielikuvan luominen halutusta lopputulemasta edelletys tai ainakin lähtökohta sille, että tahtogolf onnistuu?
Timo: Jos nimenomaan mietitään pallon “tahtomista” kuppiin tai yleensä onnistumisessa tietyssä lyönnissä, niin minusta ensin tulee tahtotila ja sen myötä hahmottuu sitten mielikuva, miten tahtotila toteutuu. Ainakin minun ajatus toimii niin, että tarvitsen ensin lopputuloksesta ajatuksen ja sitten mielikuvaan, miten pääsen lopputulokseen.



Katri: Toinen kysymykseni liittyy siihen, että kumpi on ensin “muna vai kana” eli 1) ensin päätös, miten aikoo lyödä ja sitten alkaa tahtomaan sitä vai 2) ensin tahtominen ja sitä seuraava päätös, jossa aikoo pysyä lyönnin aikana?  


Timo: Ensin tulee tulee tahto lopputuloksesta ja sitten tulle päätös siihen sitoutumisesta. Sen jälkeen sitten alkaa mielikuvan rakentaminen miten, tuo tahtotila itseasiassa toteutetaan. Lopuksi sitten tulee se tekninen toteutus. Itse en näe tätä mitenkään muna-kana tilanteena; niin voimakkaasti tuo tahto dominoi.



Katri: Entä, miten tärkeänä pidät tahtogolfissa on sitä, että sanot haluamasi tavoitetason tai päämäärän ääneen vaikka kanssapelaajallesi ennen peliä ja pelin aikana?


Timo: Tärkeintä on sanoa vaikka ääneen itselleen. Minulle auttaa, kun sanon tavoitteen ääneen myös kanssapelaajalle. Tämä varmasti paljon riippuu ensinnäkin pelaajasta itsestään, onko hän valmis julkistamaan tavoitteensa. Osa pelaajista varmasti kokee julkisen tavoitteen lisäävän painetta suoritukseen. Toisekseen minulle on oleellista että tunnen pelikaverin, jolle kerron ääneen tavoitteen. En menisi tekemään sitä ihan tuntemattoman pelaajan kanssa. Tietenkin tavoitteen voi sanoa ääneen ihan vain itselleen, kirjoittaa vaikka kännykkään ennen kierroksen alkua tai tuloskortin takapuolelle.

maanantai 26. elokuuta 2013

Parvigolfaajan sopiva pelijännitys


Elokuu on ollut minulle uuden oppimisen aikaa, kun olen opetellut kävelemään kyynärsauvoilla pohjevamman vuoksi. Olen oikeastaan ihmetellyt, miten nopeasti opin loikkimaan sauvoilla, kun oli pakko. Hieman on harmittanut, kun en ole päässyt pelaamaan näiden todella hienojen ilmojen aikana. Mutta toisaalta kaikessa on aina myös hyvät puolet. Kerrankin on ollut aikaa pohtia golfaamista tunnepelinä.

Nyt, kun liikkumiseni on ollut hitaampaa, niin katselen jotenkin enemmän ja tarkemmin erilaisia luonnonilmiöitä. Eräänä päivänä seurasin parvekkeeltani hanhiparven liikkumista ruohikolla. Parven käyttäytymisestä tuli pian selväksi, kuka on parven johtaja. Näinhän se on golfissakin, kun lähdetään yhdessä pelaamaan kierros golfia, niin pian se selviää, kuka on parven johtaja. Yleensä se on henkilö, jolla on matalin tasoitus. Pelaajaparven muut jäsenet ovat asettaneet ennakko-odotuksen matalimmalla tasoituksella pelaajalle, että hän on ryhmän taitavin pelaaja. Usein sen vuoksi hänelle annetaan johtajan asema. Joskus joku muu pelaaja voi ottaa pelin johtajuuden, vaikkei olekkaan taitavin tasoituksella mitattuna. Siinäpä vasta onkin taitava johtaja, joka ottaa henkisen johtajuuden ryhmässä, vaikka hänen oma pelinsä saattaa olla yhtä rimpuilua omalle tasoitukselleen pelaamisen kanssa.

Kirjoitan tarinaa parvityöstä  eli yhteisöllisestä online-työskentelystä ja sen johtamisesta. Parvityössä työntekijöillä on johtajan roolin lisäksi myös avustajan (mikrotaskerin) ja lurkkijan (seuraalijan) roolit. Näin se näyttää menevän myös golfissakin. Jotkut joko ottavat tai heille annetaan johtajan rooli. Lisäksi jaossa on avustajan tai seurailijan roolit. Golfin pelaaminen on aina myös sosiaalinen tapahtuma ja muiden pelaajien toiminta vaikuttaa myös omaan peliin halusipa tai ei. On se vaan hieno peli, kun pääsee pelaamaan golfia erilaisten ryhmänjohtajien, avustajien ja lurkkijoiden kanssa, :). Jos jalka on kunnossa, niin seuraavan kerran pääsen pelaamaan syyskuun toisella viikolla Tahkolla. Se kenttä on ihan pakko päästä näkemään, sillä niin monet kanssapelaajat ovat kehuneet kentän kauniita maisemia. No tämä oli vain yksi sivujuonne, mitä olen tässä viime aikoina pohtinut.

Varsinainen syy, mikä sai blogisydämeni sykkimään golfin tahtiin oli tällä kertaa elokuun Golflehdessä ollut "jännitä oikein"- artikkeli. Tarina oli monin puolin ihan hyvä, mutta sitten yhteenvedossa tiivistettiin, että "palkitse itsesi onnistumisesta ja rankaise epäonnistumisesta". Siinä vaiheessa minulta nousi tukka pystyyn ja oli pakko postata Facebookin Golf tunnepeli ryhmään, että mitä "diiba dabaa" kirjoitetaan Suomen johtavassa golflehdessä.

Itselleni tulee tästä "rankaisu-ohjeesta" edelleen mieleen 1960-luvun kansakoulukokemukset, joissa jotkut opettajat oikeasti rankaisivat oppilaita fyysisen kurituksen lisäksi myös henkisellä rankaisulla esimerkiksi nolaamalla jonkun oppilaan koko luokan edessä. Oma koulutustaustani on kasvatus- ja hoitotieteen lisäksi johtamisessa. Olen koko työurani tehnyt ihmissuhdetyötä 10 vuotta hoitajana, neljä vuotta opettajana ja viimeiset 19 vuotta johtajana. Minusta on täysin käsittämätöntä, että vielä 2010-luvulla kehoitetaan ihmisiä rankaisemaan itseään epäonnistumisesta. Olenko ymmärtänyt jotain väärin? Voisiko joku tämän blogin lukija valaista minua, miten itsensä rankaiseminen voisi edistää oppimista tai miten sillä saisi aikaan parempia tuloksia golfatessa? Että tällaisten kysymysten ääressä tässä valmistaudun irtaantumaan kyynärsauvoista. Samalla valmistaudun ostamaan itselleni palkinnoksi uuden vasurin rautaysin, jonka toivon opettavan minulle eli oikeakätiselle näkökulman vaihtamisen taitoa golfaamisessa, ;).

Golflehti  elokuu 2013 viisi vinkkiä, miten jännittää oikein golfissa