Tietämys osaamisesta ja tunnetiloista golfissa

Mitä ovat tietämyksemme ja osaamisemme? Asiaa voi kuvata helposti seuraavasta neljästä eri näkökulmasta:

1. Tiedän:  mitä tiedän ja osaan (tiedostettu ajattelu)

- Tavallisesti tämä merkitsee selkeää positiivista tai negatiivista tunnetta

- Tämä on sitä, mihin luotat

- Varmuuden tunne

2.  Tiedän: mitä en tiedä ja en osaa (tiedostettu ajattelu)

- Jos tahdot oppia uutta, niin se onnistuu parhaiten kun tunnetila on positiivinen – muutoin negatiivinen tai ei ollenkaan

- Tämä on mahdollisuus, jonka voit valita

3. En tiedä: mitä tiedän ja osaan (tiedostamaton ajattelu)

- Tämä on jonkinasteinen häiriö mielen toiminnassa - ajatuslukko, ajatussolmu...

- Et voi tuntea selkeästi, koska et ole varma – mikä tahansa tunnetila tai ei ollenkaan

- Epävarmuus

4. En tiedä: mitä en tiedä ja en osaa (tiedostamaton ajattelu)

- Seuraa kaaos, jos tätä lähdetään prosessoimaan

- Alitajuntaiset toiminnot

- Tunnetila

–  Positiivinen → Tee se

–  Negatiivinen → Unohda välittömästi

Kysymys kuuluu, miten ihmeessä nämä liittyvät golfin harrastamiseen? Asiaa ei voi yksiselitteisesti todentaa, mutta tunnetilat ovat mukana golfissa jatkuvasti joko itse aiheutettuina tai muiden ulkopuolisten tekijöiden sekä ympäristön aiheuttamina. Käydään läpi näitä esimerkkien valossa.

Wanha Tahko Syyskuu 2013

Tiedostettu ja tiedostamaton ajattelu golfissa

Jokainen meistä golfin pelaajista tietää, mitä eri osa-alueita golfista osaamme ja millä lailla. Tiedät, että osaat putata usein kahdella putilla reikään ja luotat tähän ikään kuin se on de facto. Osaat lyödä pallon bunkkerista pois. Osaat chipa pallon greenille, jopa lähelle lippua usein. Osaat lyödä avauslyönnin, joka on suora tai kaartaa oikealle. Näitä asioita, mitä todella osaat ja joihin liittyy positiivinen tunnetila, on oikeastaan aika paljon, jos luettelet ne paperille. Kyseessä on siis selkeästi se, että tiedät, mitä tiedät ja osaat.

Sen sijaan, jos jokin suoritus aiheuttaa etukäteen negatiivisen, ahdistavan tunnetilan, onkin kyseessä tilanne, jossa tiedät, että et tiedä ja et osaa jotakin. Asia pitäisi kääntää aivan päälaelleen siten, että tosiaan en osaa tätä bunkkerilyöntiä vielä, mutta pääsen nyt harjoittelemaan yhden tai useamman lyönnin eli ajatellaan positiivisesti ja poissuljetaan negatiivinen ajatus kokonaan. Usea meistä tietää, että 30-100 metrin ns. vajaat lyönnit ovat haaste aina kun sellaista joutuu lyömään. Jälleen meillä on mahdollisuus oppia joka kerta uutta, kun pääsemme sellaisen suorittamaan, ja jos aikaa riittää, niin voihan niitä joskus harjoitella itsenäisestikin rangella tai muulla lähipelin harjoittelualueella. Joka tapauksessa tiedät, että jos jotakin et osaa, niin sitä voi harjoittaa ja oppia uutta, jos vain tahtoa löytyy.

Et tiedä, mitä tiedät ja osaat. Tämä on hieman vaikea hahmottaa aluksi, ja miten se sitten golfiin liittyy. Lähdetäämpä käsittelemään asiaa informaation kannalta. Kun luet vaikkapa golfin tekniikka kirjaa, niin saat paljon uutta tietoa, jota kutsutaan välittömäksi informaatioksi. Tämä välitön informaatio jo olemassa olevan informaation eli tietämyksesi kanssa tuottaa vielä uutta informaatiota, jota kutsutaan johdetuksi informaatioksi. Jos jostain syystä et pystykään tuottamaan tuota johdettua informaatiota, vaikka saisit kuinka paljon tahansa uutta välitöntä tietoa, niin tällöin mielesi on jonkin asteisessa toimintahäiriössä.

Käytännön esimerkkinä otan tässä golfammattilaisen opetustunnin. Tunnin aikana saat paljon kaikenlaista informaatiota ja taitoihin liittyvää kokemusta. Unohdat osan tästä opetuksesta, ja jotkin asiat jäävät mieleesi painokkaasti. Kuitenkin muutaman päivän kuluttua opetuksesta olet hämmentävässä tilassa, jossa toteat, että enhän minä oppinut yhtään mitään, kun nuo vanhat samat ”virheet” tapahtuvat uudelleen. Olet tilanteessa, jossa et tiedä, mitä tiedät ja osaat, vaikka muutamaa päivää aikaisemmin osasit aivan hyvin asiat, joita Pron ohjauksessa harjoitit, ja nyt tunnetilasi heittävät häränpyllyä ääripäistä toiseen. Tästä ei ole kuin yksi tie kohti sitä että tiedät, mitä tiedät ja osaat.

“Ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan”, mutta toivon, ettet “harkitsemattomasti” ala käsittelemään neljättä näkökulmaa eli et tiedä, mitä et tiedä ja et osaa, koska siitä seuraa kaaos. Kaaoskin loppuu useimmiten antikaaokseen eli tässä tapauksessa siihen, että prosessointi on turhaa ajan haaskausta. Kuitenkin tämän nelikentän tekee mielenkiintoiseksi alitajunta ja sen antamat tunnetilat. Ajatellaanpa, että pelaat oikein tuulisena päivänä, ja joka kerran kun tuulee vastaan lyöt tiedostamattasi matalan tuulta vieroksuvan lyönnin. Kierroksen jälkeen vasta ymmärrät, että tulipa lyötyä sattumalta tosi hyvin, mutta oliko se sattumaa, vai alitajunnan tuottamaa? Toisaalta, jos kentällä joudut tilanteeseen, josta sinulla ei ole kokemusta, niin jos tuntuu joltakin, niin ehkäpä alitajuntaasi kannattaa uskoa.

Yhteenvetona, meidän tulisi pyrkiä positiivisiin tunnetiloihin pelatessa. Ehkäpä tämä malli ja nämä neljä näkökulmaa esimerkkien kanssa antoivat uusia näkökulmia, mistä golfissa voisi olla kysymys.

Noviisi Pron opissa Tammergolfissa

Katri: Kiitos Jyrki, kun tulit mukaan kirjoittamaan blogeja kanssani. Voisitko vähän kertoa itsestäsi. Miksi Golf kiinnostaa ja koukuttaa sinua?

Jyrki: Aloitin golfin kesällä 1987 ilman mitään kursseja tai Pron opetuksia lyömällä kesämökillä hankkimillani ½ setillä nailonverkkoon. Olin tätä ennen urheillut aika paljon pallopelejä kilpaa: jääkiekko, kaukalopallo, maahockey, tennis ja squash. Innostuin ja syksyllä jatkoin harjoittelua rangella, kun pallot alkoivat mennä nailonverkon läpi. Syksyllä sain Green Cardin ja siitä se sitten lähti. Kilpailin paljon ja sain omasta mielestäni aika nopeasti parissa vuodessa pudotettua tasoituksen 15 tietämille pelkästään pelaamalla. Sitten tuli seinä vastaan ja lisäksi opiskelut haittasivat harrastusta jopa kesäisin.

Jossain vaiheessa seurastani ilmoitettiin, että minut on valittu Golfliiton Slope team työryhmään, jossa kahden-kolmen vuoden ajan (1994-96) reittasin eri kenttiä Suomessa - se oli hauskaa hommaa ja oppi ajattelemaan eri tavalla myöskin pelaamisesta.

Vuonna 1999 aloitin eräällä kentällä kilpailutoimenhoitajana, jota kesti kolme vuotta. Tänä aikana oppi sen, miten golforganisaatio toimii niin jäsenten kuin toimihenkilöiden kannalta. Samaan aikaan harjoittelin aika ahkerasti ja tasoitukseni tippui alle 5:n. Tuolloin tuli seinä vastaan ja totesin, että kyllä tähän pelaamiseen vaikuttaa muutkin tekijät kuin pelkkä fyysinen suorittaminen ja aloin hankkia henkistä pelaamista käsitteleviä kirjoja. Nyt noin 60 kirjaa luettuani voin todeta, että ne ovat aika samankaltaisia eli käsittelevät eri näkökulmista henkistä olemustamme.

Vuonna 2004 minut pyydettiin Suomen Golfliittoon avustamaan IT-hankkeiden kanssa ja olin It-vastaavana ja It-toimikunnan jäsenenä aina vuoteen 2006 asti.

Seuraava askel golf polullani oli siirtyä juniorivalmennukseen. Suoritin Golfohjaajan 1- ja 2-tason koulutukset 2005-2006 ja aloitin ohjaajana toimimisen. Mielestäni minulla oli annettavaa tuleville harrastajille tai jopa kilpapelaajille. Tätä on jatkunut aina tähän päivään asti. Jossain vaiheessa ajattelin jopa käydä seuraavan tason koulutuksen ja saada Pron paperit, mutta se jäi, kun vuonna 2011 minut valittiin seuran toiminnantarkastajaksi sekä seuraavana vuonna puheenjohtajaksi. Nyt on ollut edessä uudet haasteet ja niihin vastaaminen. Lisäksi istun Golfliiton HCP 25 työryhmässä sekä liittovaltuustossa.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, niin toivottavasti hyviä golfvuosia sekä mahdollisuuksia vaikuttaa kokemukseni kautta.

Katri: Onpa sinulla monipuolinen kokemus golfin parissa niin pelaajana kuin toimitsijanakin. Tietämys, tietäminen, tiedostaminen, tajunta, ei- tiedostaminen ja/tai alitajunta ovat kaikki kovin lähellä toisiaan. Voisi ehkä sanoa, että ovat kolikon eri puolia. Nuo esittämäsi neljä näkökulmaa, jotka voidaan laittaa nelikentäksi muistuttavat hyvin paljon  Joharin ikkunaa. Mitä yhteisiä piirteitä sinun mielestäsi on Joharin ikkunalla ja esittämälläsi nelikentällä?

Jyrki: Esittämäni nelikenttä kuvaa itseämme ja tämä on täysin Joharin ikkunan kanssa yhteneväinen osa kun kyse on itsestämme. Sen sijaan, kuinka itsemme ulkopuolinen voi tietää tietämyksestämme tai osaamisestamme, varsinkin jos se on hiljaista tietämystä, on varsin vaikea pala yhdistää Johariin, mutta kaikki jonka joku pystyy todentamaan tietämyksestämme puheen tai kirjoituksen sekä muiden kädellisten taitojemme että ulkoasumme kautta ilmentää Joharin muiden tietämystä meistä ja on itse asiassa tietämyksemme ja osaamisemme kokonaisuudesta otos.

Katri: Sanoit tuossa aikaisemmin, että “et tiedä, mitä et tiedä ja mitä et osaat” johtaa kaaokseen ja sitä ei sen vuoksi kannata tutkiskella. Itse olen tuosta asiasta eri mieltä. Juuri luovuuden ja uuden oppimisen kannalta sitä aluetta pitäisi mielestäni pöyhiä ja tutkia hyvinkin paljon. Miksi sitä, ei kannata mielestäsi kaaoksen- pelon vuoksi tutkia enempää?

Jyrki: Perustelen asian filosofian logiikoiden perusteella. Muut kohdat nelikentässä ovat predikaattilogiikkaa, mutta tuo kaaokseen johtava tie sumeaa logiikkaa. Predikaattilogiikkaa voisi kuvata valokatkaisin, jossa on kaksi vaihtoehtoa (päällä - pois). Sumeaa logiikkaa kuvaa valokatkaisin, jossa on mahdollista noiden ääripäiden lisäksi säätää valotehoa mieleisekseen eli ns. himmeäkytkin, jossa kaikki mahdolliset tilat täyden valaistuksen ja pimeän välillä. Nämä olivat siis kuvaukset noista kahdesta eri logiikan alasta. Sumeaa logiikkaa emme pysty hallitsemaan täysin, koska yksikin muutos asian tilassa vaikuttaa moniin muihin tietoisuutemme ulkopuolella oleviin asioihin - toki myös tietoisuutemme asioihin, josta syystä muutoksen kuvaaminen on mahdotonta. Matemaattisesti on tehty malleja, joilla saadaan joitakin sumean logiikan osa-alueita hallittua, mutta kokonaisuus on mahdotonta. Toisena esimerkkinä annan geenien tutkimuksen - on hyvä että tiedämme mitä geenejä meillä on ja mitä ne vaikuttavat, mutta itse geenijärjestelmä ja DNA-ketju on sumean logiikan järjestelmiä, joihin minun mielestä ei pidä mennä ronkkimaan, koska saatavaa tulosta ei voida todeta kuin empiirisesti jälkikäteen ja seuraukset voivat olla katastrofaalisia.

Toisaalta, jos todella haluaa oppia jotain uutta ja on valmis laittamaan aikaansa sillä edellytyksellä, ettei välttämättä saa aikaiseksi kuin poikittaistutkimuksen kaltaisia otantoja, joistakin asioista tai paremminkin niiden otannoista, joiden perusteella ei voi tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä, niin yhdyn kyllä mielipiteeseesi. Pitkittäistutkimuksessa ei elämämme riitä.

Katri: Kiitos Jyrki, toit esille hyvin mielenkiintoisen ja samalla filosofisen näkökulman golfaamiseen. Näistä neljästä erilaisesta tiedostetusta ja tiedostamattomasta näkökulmasta voisi jatkaa tarkastelemaan, mitä tahansa oman elämänsä osa-aluetta.

Tahtogolfia

Ballinrobe Golf Club, Väylä 18

Tiger Woods parhaimmillaan pystyy tekemään uskomattomia pelastuksia kun epäonnistuneen lyönnin jälkeen harsii halutun tuloksen kasaan. Chippi polvenkorkuisesta heinikosta lipun viereen tai 20 metrin par-putti. No, kaikkihan näitä hienoja pelastuksia on nähnyt. Kun se on mahdollista, niin, miksen minä voisi tehdä helpommista paikoista vastaavia pelastuksia? Olen aina välillä miettinyt asiaa ja minun oma teoria on seuraava. Tigerin kanssa yllättäen en ole asiasta keskustellut… Minusta tilanne perustuu tahtomiseen; tai päättämiseen etukäteen. On pakko saada tietty lyönti tai lyönnit onnistumaan. Tiger on minusta yksi parhaista ammattilaispelaajista, jotka tämän pystyvät tekemään, eikä hänkään aina siihen kykene.

Kun tahdon voimalla tekee tekee hyvän lyönnin tai putin, niin siinä vapauttaa itsensä lyönninaikaisesta vastuusta. Etukäteen tehty päätös onnistumisesta vie puristuksen ja paineen pois itse suorituksesta. Samalla päätös tuo mielikuvan, miten ensin maila ja sitten pallo tulee käyttäytymään lyönnin aikana tai sen seurauksena. Päätös ja sen mukana tuleva mielikuva poistaa epäonnistumisen mahdollisuuden suorituksesta. Tietysti mahdottomia ei voi päättää ja suorittaa vaan haasteiden pitää olla omien taitojen ja kykyjen rajoissa. Minä en pysty tahtomalla lyömään suoraa draivia, mutta saan useimmiten tahtomalla hallitun faden aikaiseksi. Kunhan tahto on tarpeeksi voimakas. Yleensä ei ole.

Pelasin joitakin viikkojan sitten kierroksen ystävän kanssa minulle pitkähköllä kentällä (yli 6100 m). Luonnostani pelaan agressiivisesti ja hyökkään lipulle turhankin hankalista paikoista. Tulos välillä kärsii. Tällä kertaa sanoin pelikaverille, että teen joka reiällä bogeyn. Nykykunnolla 18 bogeyta olisi hyvä tulos. Kerroin tavoitteen etukäteen ääneen. Tavoitteen, jonka tiesin olevan mahdollinen ja saavutettavissa, jos vain pelaisin harkitusti ja huolella.

Muutamaan otteeseen kierroksen varrella tuli tahtominen tarpeeseen. Toisella väylällä (394m par-4) olin kolmella päällä ja tilanne vaikutti kohtuullisen hyvältä. Kunnes eka putti meni ihan harakoille huonon lukemisen ja vielä huonomman suorituksen ansioista. Bogille jäi vähän vajaa 3 metriä vasemmalle viettävää alamäkiputtia. Sain nopeasti nollattua huonon suorituksen pois mielestä ja luin virheestä oppineena greenin kunnolla ja lukiessa päätin laittaa pallon kuppiin, ettei alkuperäinen päätös bogi-kierroksesta kaatuisi ainakaan toisella reiällä. Itse putti oli helppo suoritus päätöksen jälkeen ja meni hienosti keskeltä sisälle.

Viidennen reiän avaus meni kainalolyöntinä vasemmalle heinikkoon. Varapallo peliin varmuuden vuoksi ja ekaa lyöntiä etsimään. 20 sentin heinikosta pelaaminen ei ole minun vahvimpia puolia, mutta olin tyytyväinen että pallo löytyi. Harhailun lopputuloksena olin 4:llä lyönnillä greenin vieressä raffi-rinteessä melkein puoli metriä lippua korkeammalla ja greeni vietti minusta poispäin. Lipulle matkaa viitisen metriä. Bogilinjaa jatkaakseni tämä tarkoitti chippiä suoraan kuppiin; puttina lyönti olisi suora, mutta nopea. Jotta pallolla olisi jotain mahdollisuuksia mennä kuppiin, niin ensinnäkin otatin lipun pois ja toiseksi valitsin mailaksi 60 asteen wedgen. Sillä saisin edes vähän kierrettä lyöntiin ja jarrutettua pallon vauhtia alamäkeen. Löin tiukasti pallon alle saaden sen pomppaamaan ylöspäin ja putoamaan juuri ennen greeniä kaulukselle. Karkeampi ruoho ja vähän pehmeämpi alusta ottivat vähän vauhtia pois ja sitten vain katselin kun pallo kieri kuppiin.

Kahdeksannella reiällä avaus meni aivan nappiin. Varovaista taktiikkaa noudattaen päätin kuitenkin jättää toisen lyönnin vesiesteen eteen. Kovaan vastatuuleen otin yhden mailan lisää luottaen tuulen lyhentävän lyöntiä ja toiseksi estävän rullimisen vesiesteeen edessä olevaan raffiin. Rohkeasti siis vesiesteen eteen. Noh, lyönti osui aivan nappiin ja tuulen kerätessä voimiaan pallon ollessa ilmassa päätyi lyönti veteen. Droppi ja kohti greeniä uudelleen. Huono neljäs lyönti vei reilusti oikealle raffiin. Ylämäkeen lyöty viides lyönti päätyi liian aggressiivisena greenin edessä olevaan bunkkeriin. Lippu kun oli ihan bunkkerin takana omasta lyöntisuunnasta. Sändi käteen ja hiekkakuopalle.  Hyvin hoidettu bunkkeri on kohtuullisen helppo pelata, kun hiekka on haravoitu ja pehmeähköä. Mailan saa pallon alle helposti ja loppu on suorituksesta kiinni. Lapa ihan auki, paljon hiekkaa mukaan niin pallo nousee bunkkerin reunan yli rauhallisesti ja putoaa nopeasti greenille. Kaltevalle greenille piti ottaa reilun kupin verran ennakkoa. Stanssi reilusti auki ja pallon takaa pieni kivi maalitauluksi mailan etureunalle. Hiekkaa lensi joka paikkaan (edelleen löin vastatuuleen) mutta pallo teki juuri niinkuin olin ajatellut ja bogi taas korttiin.

Sisääntulossa tilanne repsahti muutaman reiän osalta pahastikin, mutta sain kaksi viimeistä reikää taas kirjattua bogina. Minusta avainasemassa tuolla kierroksella ja erityisesti noissa onnistuneissa pelastuksissa oli ennakkopäätös tuloksesta. Päätöksen mukana meni tavallaan osa vastuuta itse toteutuksesta pois. Lisäksi päätös toi selvästi lisää fokusta tekemiseen. Työskentely etenkin greenin vierellä oli harkitumpaa ja tarkempaa.

Itse en pysty tuota keskittymis- ja päätöstasoa pitämään yllä kovin pitkään. Harjoittelemalla sekin varmaan paranisi. Mutta kun oikein haluaa ja päättää voi pelata kuin Tiger Woods.

Katri: Hieno “tahtogolf” tarinan kuvaus sinulta Timo. Kun luin tuon tarinan, siitä nousi esiin muutamia asioita, jotka liittyvät mielestäni tahdonvoiman käyttämiseen halutun päämäärän/tavoitteen aikaansaamiseksi. Onko mielestäsi mielikuvan luominen halutusta lopputulemasta edelletys tai ainakin lähtökohta sille, että tahtogolf onnistuu?

Timo: Jos nimenomaan mietitään pallon “tahtomista” kuppiin tai yleensä onnistumisessa tietyssä lyönnissä, niin minusta ensin tulee tahtotila ja sen myötä hahmottuu sitten mielikuva, miten tahtotila toteutuu. Ainakin minun ajatus toimii niin, että tarvitsen ensin lopputuloksesta ajatuksen ja sitten mielikuvaan, miten pääsen lopputulokseen.

Katri: Toinen kysymykseni liittyy siihen, että kumpi on ensin “muna vai kana” eli 1) ensin päätös, miten aikoo lyödä ja sitten alkaa tahtomaan sitä vai 2) ensin tahtominen ja sitä seuraava päätös, jossa aikoo pysyä lyönnin aikana?  

Timo: Ensin tulee tulee tahto lopputuloksesta ja sitten tulle päätös siihen sitoutumisesta. Sen jälkeen sitten alkaa mielikuvan rakentaminen miten, tuo tahtotila itseasiassa toteutetaan. Lopuksi sitten tulee se tekninen toteutus. Itse en näe tätä mitenkään muna-kana tilanteena; niin voimakkaasti tuo tahto dominoi.

Katri: Entä, miten tärkeänä pidät tahtogolfissa on sitä, että sanot haluamasi tavoitetason tai päämäärän ääneen vaikka kanssapelaajallesi ennen peliä ja pelin aikana?

Timo: Tärkeintä on sanoa vaikka ääneen itselleen. Minulle auttaa, kun sanon tavoitteen ääneen myös kanssapelaajalle. Tämä varmasti paljon riippuu ensinnäkin pelaajasta itsestään, onko hän valmis julkistamaan tavoitteensa. Osa pelaajista varmasti kokee julkisen tavoitteen lisäävän painetta suoritukseen. Toisekseen minulle on oleellista että tunnen pelikaverin, jolle kerron ääneen tavoitteen. En menisi tekemään sitä ihan tuntemattoman pelaajan kanssa. Tietenkin tavoitteen voi sanoa ääneen ihan vain itselleen, kirjoittaa vaikka kännykkään ennen kierroksen alkua tai tuloskortin takapuolelle.