torstai 11. huhtikuuta 2013

Mielikuvaputtausta

Timo Suhonen on avannut golfkautta Irlannissa hakemalla uutta puttaus- moodia pelaamiseen. Tässä Timon tarina mielikuvaputtauksesta.
 Uskon olevani kohtuullisen hyvä puttaamaan omalle tasolleni. Olen aiheesta pitänyt kirjaa ja yleensä putteja kierroksella tulee 31-32. Näin on ollut jo vuosikaudet; ainakin 10 viimeistä vuotta. Peli takkuaa muualla kun ei kulje, mutta puttaus on aina ollut omasta mielestäni kohdillaan. Vähäiset putit johtuvat myös (osittain) siitä että griiniosumia tulee vähän ja chippi tuo pallon lähelle reikää. Yleensä...

Tekniikani on hyvin klassinen, luulisin: grippi ja hartiat muodostavat kolmion ja nenä on suoraan pallon päällä. Maila liikkuu kolmiota keinuttamalla. Muu osa minusta pysyy paikallaan.

Mentaaliharjoituksena olen vuosikausia putatessa pitänyt kaksivaiheista harjoitetta, jota olen sitten kentälläkin käyttänyt. Jos pallo on reilusti putterin mittaa kauempana, niin olen asettanut tavoitteeksi saada pallon puttaamalla korkeintaan mailan mitan päähän reiästä. Eli en ole edes tietoisesti tähdännyt palloa kuppiin vaan kupin ympäristöön. Jos pallo on noin putterin mitan päässä tai vähän kauempana, niin tavoittelen gripin kokoista ympyrää reikä keskipisteenä. Vasta viimeisen vajaan metrin päästä koitan oikeasti saada pallon kuppiin. Pallon kanssa harjoitelellessa 90% ajasta kuluu noiden 60-80 senttisten puttien kanssa. Vain muutama pitkä putti, jolla haetaan tuntumaa greenin nopeuteen.

Tämä on toiminut, ja aina välillä pitkäkin putti uppoaa. Uskon tietynlaisen vapautuneisuuden ja suorituspaineen poissaolon vaikuttavan asiaan: on OK, jos putti ei uppoa. Pystyn paremmin keskittymään itse puttiin kun ei ole itse aiheutettua painetta pallon saamisesta kuppiin. Suorituksesta tulee rennompi.

Viime syksynä luin kasan golfiin/puttaukseen liittyviä mentaaliharjoituksia ja kirjoja. Yhteisenä asiana kaikissa kirjoissa oli tarkan kohteen valinta: reikä ei riitä, vaan pitää valita, minkä ruohonlehden kohdalta haluaa pallon menevän reikään. Otin tämän ajatuksen mentaaliharjoituksiin mukaan. Aluksi kerran viikossa ja kevättalvella kolme kertaa viikossa. Maaliskuussa aloitettu golf-kausi sitten toi totuuden esille. Kolmella ensimmäisellä kierroksella putteja tarvittiin 36 kierrosta kohti. Siis enemmän kuin pitkän ajan keskiarvo. 

Tämä jäi vaivaamaan mieltä ja lopulta päätin neljännellä kierroksella palata takaisin vanhaan ajatusmalliin "sinne päin" puttaamisesta. Tuloksena oli 31 putin kierros. Ja fiilis siitä että putterin kanssa oli paljon hauskempaa ja rennompaa kun ei ollut suorituspaineita. Nyt sitten pitäisi miettiä että mitä jatkossa tehdä. Luultavasti pidän kiinni vanhasta ajatuksesta ja rennosta puttauksesta. 

Toinen asia jota mentaaliharjoittelin sydäntalven ajan oli pitkillä mailoilla ja varsinkin draiverilla lavan sulkeminen ajoissa ennen osumaa. Se on tahtonut jäädä enemmän ja vähemmän auki ja seurauksena on ollut enempi tai vähempi oikealle kaartunut pallo. Asia on nyt korjattu ja avaus löytyy väylältä yli kymmenen kertaa kierroksessa, Itse uskon että parin kuukauden mielikuvaharjoittelu auttoi saamaan lavan kiinni ajoissa ja lyönnit suoristumaan. 

Ja loppukevennys: itse olen huomannut kumman korrelaation tiin hajoamisen ja hyvän tuloksen välillä. Mitä enemmän tiitä menee poikki avauksissa, sitä paremman tuloksen pelaan. 



Oikealla oleva vanha putteri on bagissä vaikeiden paikkojen varamailana


Kauniit väylät ovat golfin suola - Campoamor 1. väylä 10.4.2013