lauantai 6. lokakuuta 2012

Golf- 70 % tunnetta ja 30 % tekniikkaa


Mietin jo aikaisemmin, että alkaisinko kirjoittamaan golfblogia, mutta se nyt vain jäi jostain syystä. Nyt, kun neljäs golfkausi alkaa olla päättymässä, on samalla hyvä syy tehdä inventaario, mikä golfissa oikein koukuttaa. Viime vuoden pelikausi päättyi tunnelmiin, joissa pelaisin aina mielummin golfia kuin tuijottaisin näyttöpäätettä.. Tilanne tuolta osin on pysynyt samana myös tämän kesän jälkeen.

Miten minusta tuli golfaaja
Tein green cardin vuonna 2008, mutta sinä vuonna en pelannut lainkaan golfia. Vuonna 2009 pelasin 10 ja seuraavana vuonna 2010 hieman enemmän eli  14 kertaa golfia. Vuonna 2011 pelasin golfia yhteensä 39 kertaa, joista kuusi viimeistä kertaa marraskuussa pro Jennin  ohjauksessa Torreviejassa. Se olikin käänteen tekevä pelimatka, sillä löysin Jennistä sukulaissielun, joka ajattelee golfin pelaamisesta hyvin samalla tavalla kanssani: Golfissa on kyse 70 % tunteidenhallinnasta ja 30 % tekniikasta. Niinpä päätimme kirjoittaa yhdessä kirjan golfista tunnepelinä. Vuosi 2012 golf- kausi käynnistyi huhtikuun alussa pelaamalla kuusi kierrosta golfia samoissa Torreviejan maisemissa jälleen Jennin opeissa. Kuluneen kesän 2012 aikana pelasin yhteensä 16 kierrosta golfia. Varsinaisia pelikierroksia enemmän olen tänä kesänä  Jennin kanssa yhdessä keskustellut ja samalla aukikirjoittanut ajatuksiamme golfin pelaamista.

Tavoitteena alle 36-tasoitus
Oma golftarinani on arvatenkin tuttu monelle aloittelevalle golfaajalle. Vuonna 2009 tasoitukseni ei laskenut lainkaan, joten kesän 2010 alotin pelaamisen 54 tasoituksella. Kesän 2010 aikana tasoitukseni laski ensin 45:n ja kesän lopuksi viimeisessä pelissä 38:n. Ajattelin, että tasoitus laski vahingossa, sillä pelasin viimeisen pelin rintalasta  kipeänä. Silloin pysyin väylällä hyvin ja puttauksetkin osuivat kohdalleen, joten tasoitus laski kerralla reippaasti. Seuraavana vappuaattona 2011 oli hieno päivä aloittaa uusi pelikausi hyvässä seurassa Peuramalla kiertäen Par 3:sta.  Kesän 2011 aikana tasoitukseni laski 38:sta 33.5:een ja samalla saavutin 36- tasoituksen ja tavoitteeni, jolla pääsen pelaamaan ihan minne tahansa kentälle. Golf- urallani olen tehnyt kaksi birdietä; ensimmäisen viime vuonna marraskuussa ja toisen kerran tämän vuoden huhtikuussa Torreviejassa. Ehkä tästä voisi tehdä johtopäätelmän, että Torreviejan maisemat saavat minut pelaamaan paremmin golfia, :).

Koukussa golfiin
Mikä siis edelleen motivoi pelaamaan golfia, vaikka olen jo saavuttanut tavoitteeni eli alle 36-tasoituksen ja birdie- pullonkin olen päässyt korkkaamaan kahdesti?  Tähän vastaus on yksinkertaisesti se, että saan golfista paljon enemmän kuin se ottaa. Golf on hyvää pitkäkestoista liikuntaa (4-5 tuntia/kerta) matalalla sykkeellä niin entisten kuin uusien ystävien kanssa. Golf auttaa keskitymään. Siinä on hyvin paljon samoja piirteitä kuin joogassa ja meditaatiossa.

Mutta ennen kaikkea, golf on tunnepeli, jossa vaihtelee niin onnistumisen kuin epäonnistumisenkin kokemukset. Ja mikä parasta, siinä ei tule koskaan valmiiksi tai täydelliseksi. Juuri, kun luulet osaavasi, niin jo seuraava lyönti, väylä tai peli osoittaa, että kannattaa pysyä nöyränä tämän pelin kanssa. Siksi se koukuttaakin, kun haluan ottaa selvää, mikä ihmeen peli tämä oikein on.

Jos et ole kokeillut golfia, niin suosittelen sitä lämpimästi. Jos sinulla ei mahdollisuutta pelata golfia enää tänä vuonna, niin marraskuussa ilmestyy minulta ja Pro Jenniltä kirja GOLF- tunnepeli, joten sen avulla pääsee hieman enemmän perille golfin saloihin. Toivon oikein mukavaa golfkauden päätöstä eri klubeilla. Golf- tunnepeli keskusteluun voi osallistua tämän blogin lisäksi myös Facebookin Golf- Tunnepeli ryhmässä.

5 kommenttia:

  1. Hei,

    oikein leppoisa ja mukava avaus blogiisi, kiitos!

    Jään odottelemaan niitä (mies)pelaajien väheksyviä kommentteja liittyen pelitasoitukseesi suhteessa harrastusvuosiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei harrastaja- golfaaja. Tähän mennessä 228 on käynyt lukemassa tämän blogin ja olet ensimmäinen kommentoija. Kiitos sinulle siitä, :).

      Golf tunnepelinä tuntuu herättävän tunteita eri foorumeilla,:) Paljastan näin heti alkuun, että minulle golf ei ole koko elämä. Minulla ei ole sellaista "kilpagolf- viettiä", että minun pitäisi päteä sillä, mikä on minun tasoitukseni tai miten paljon pelaan kierroksia vuodessa.

      Minä vain nautin golfin pelaamisesta hyvänä liikuntamuotona ulkoilmassa vastapainona työlleni. Ei siinä sen kummempaa, :).

      Minun tavoitteeni golfin pelaamiselle on hyvin yksinkertainen. Haluan, että tasoitus pysyisi alle 36, jotta pääsisin edelleenkin pelaamaan eri kentille. Toinen hieman pidemmän tähtäimen tavoitteeni on, että edelleen 30 vuoden päästä yli 80-vuotiaana pelaisin golfia tällä samalla alle 36-tasoituksella.

      Arvostan suuresti kaikkia seniorigolfaajia. Useimmat heistä ovat alkaneet pelaamaan golfia silloin, kun minä olen syntynyt eli 1960-luvulla. He ovat niin positiivisia ja heillä on asenne kohdallaan golfinpelaamisessa. He ovat hyviä roolimalleja meille keski-ikäisille golfaajille. Ei muuta kuin pelataan ja nautitaan siitä hetkestä, missä ollaan mukana muiden golfaajien kanssa.

      ProJenniä lainatakseni: Keep it simple! :)

      Poista
    2. "Jään odottelemaan niitä (mies)pelaajien väheksyviä kommentteja liittyen pelitasoitukseesi suhteessa harrastusvuosiin"

      Jopas sinulla (kovin negatiiviset) tunteet heräs ;)
      Oikein leppoisa ja mukava avaus kommentteihin! Tunteisiinvetoava se ainakin oli...

      Eihän harrastusvuodet mitään merkkaa vaan harjoitus- ja pelimäärät. Toisaalta toisista ei tule alle tason 36 pelaajia vaikka kuinka yrittävät... heillä lienee liikaa tai "vääränlaisia" tunteita pelissä. Toiset taas pääsevät heittämällä alle tason 24.

      Mullakin kaveri on pelannu jo kaks kesää ja tasoitus on yhä yli 40, vaikka on palloilulajin kokenut kilpaurheilija kyseessä ja kaveri käy harjoittelemassakin vähän joskus.

      Silti se jaksaa hymyillä pelatessa! Se on vuosia piikitelly meitä muita golfareita ja nyt kun se itse aloitti, niin oppihan taas nöyremmäksi ihmiseksi ;)

      Golf antaa tunteita. Golf kasvattaa!

      Poista
    3. "Toisaalta toisista ei tule alle tason 36 pelaajia vaikka kuinka yrittävät... "

      Niin, ehkäpä tuossa juuri on se syy, "vaikka kuinka yrittävät".

      Taitolajien luonne on sellainen, että yliyrittämällä ei synny mitään, pitäisi vain uskoa ja luottaa siihen, että saa sen pelivälineen haluamaansa paikkaan ja vaikkei uskoisikaan, tekemällä joka kerran parhaansa syntyy tulos riippumatta siitä, minne se pallo meni.

      Itselleni on hyvin vaikea uskoa, että kaikki harrastukseen paneutuvat eivät saisi tasoitustaan viralliselle puolelle (<=36). Enemmän kuvittelen sen olevan tahdon ja halun asia. Näkemykseeni varmaan vaikuttaa oma alkutaipaleeni, joka oli tasoituksen valossa mielenkiintoinen, kun ensimmäisenä syksynä askartelin pikkukentällä alle viiteenkymmeneen ja seuraavana keväänä pelasin 63 pistettä ensimmäisessä vieraskenttäpelissäni.

      Hauskin muisto tästä oli se, että kotiseurani tasoitustoimikunta ei suostunut laskemaan tasoitusta pelatun tiin mukaan, vaan sääti sitä kuusi lyöntiä tulosta huonommaksi, punaisen slopen mukaan: "Et pelaa kuitenkaan lähelle tätäkään pitkään aikaan." Kuinka oikeassa hän olikaan.

      Poista
  2. Mukavaa, että myös anonyymi-golfaaja halusi jatkaa keskustelua golfista tunnepelinä, :). Kuvauksesi kaverisi golfin pelaamisesta kuulostaa siltä, että hän osaa nauttia golfin pelaamisesta, eikä tasoituksen laskeminen taida olla ainoa päämäärä golfin pelaamiselle. Tunnistan samanlaisia piirteitä itsestäni. Toki ymmärrän, että iso joukko harrastelijagolfaajista on myös ns. kilpagolfaajia, :).

    Olen huomannut, että joudun aika usein perustelemaan kilpagolfaajille, että minulla ei todellakaan ole tavoitetta laskea tasoitustani alle 20 - 30. Eräs rouva katsoi minun pelaamista viime kesänä ja sanoi, ettei hän usko, että minulle riittäisi alle 36-tasoituksella pelaaminen. No kyllä se vain riittää minulle. Osaan ja haluan pelata golfia myös niin, etten joka kierroksella laske lainkaan lyöntejä ja samalla tulosta. Minusta se on aivan upea tunne, kun voin rauhassa pelata golfia ilman jatkuvaa "monitorointia" lyönneistä tai pisteistä.

    Sillä ei ole loppuelämäni kannalta yhtään mitään merkitystä, minkälaisissa hcp-lukemissa... vaikkakin rimaahipoen alle 36 luvuissa tasoitukseni liikuu.

    Mottoni onkin: "Elämä on liian lyhyt kilpagolfille... minulle", ;)

    VastaaPoista

Tervetuloa jakamaan golfin pelikokemuksia