Parhaat ystäväni golfkentällä

Näin ystävänpäivänä on hyvä pohtia, ketkä ovat oikeasti ystäviäni pelatessani golfia. Ensiksi minun pitää tietenkin olla itseni kanssa väleissä, kun lähden pelaamaan. Jos itselläni on pipo kirellä jo ennen peliä, niin aika suurella todennäköisyydellä kireys näkyy myös pelisuorituksessani. Siis ensiksi itseni kanssa välit kuntoon ja vasta sitten kentälle. Koska golf on sosiaalinen peli, on sillä paljon merkitystä peliini, minkälaiset ovat pelikavereideni fiilikset golfkierroksen aikana. Siis superkiitos niille pelikavereille, jotka osaavat huomioda kanssapelaajia pelin aikana. Yritän myös itse olla jatkossa parempi "sosiaaligolfaaja".

Toiseksi parhaita kavereitani ovat  pelivälineeni. Olen tässä viimeaikoina ajatellut, että olisi hienoa, jos saisin sellaisen tuntuman mailoihini, että ne olisivat kuin kehoni jatko-osia. Sujuisikohan peli silloin paremmin, jos pelivälineet eivät tuntusi tuollaisilta "irtokappaleilta" pelatessani. Toisaalta olen myös ajatellut, että haluaisin joskus kokeilla vasemmalta puolelta pelaamista. Sillä eihän tuo jatkuva oikealta vasemmalle pallonlyöminen voi tehdä pelkästään hyvää pikkuhiljaa ikääntyvälle kropalle. Täytyy lainata vasurimailoja ja kokeilla, miltä tuntuu lyödä palloa myös vasemmalta oikealle. Onko tästä puolenvaidosta kokemuksia tämän blogin lukijoilla?

Kolmanneksi parhaita kavereitani ovat golfpallot. Tietysti ideaalitilanne olisi, että olisi vain yksi pallo, jonka kanssa kulkisin pelin yhdessä alusta loppuun. Loppujen lopuksi on todella harvoin käynyt  niin, että pärjäisin yhdellä pallolla koko pelin. Oikeastaan päin vastoin. Minulla on aina melkoinen varasto varapalloja ja niitä tarvitaan lukuisia pelin aikana. Teimme ProJennin kanssa kynttiläharjoituksen keskittymisharjoituksena ja  keskustelimme siitä yhdessä. Teimme saman harjoituksen myös golfpallon kanssa, sillä sekä keskittyminen että golfpallon kohtaaminen ovat keskiössä onnistuneessa pelissä. Toivon, että näistä harjoituksista on hyötyä tämän blogin lukijoille. Itse ajattelin kehitellä pallonkohtaamisesta jonkinlaisen pelirutiiniin, jonka avulla  toivoisin saavani aikaan parempia pelisuorituksia.

Ostin oheisessa kuvassa olevan putterin "matkamuistoksi" Torreviejasta. Kuvassa on myös uusin ystäväni Ella Estrella (3 kk). Mitä samaa on pienen neidon ja golfpallon kohtaamisessa? Sanoisin, että molemissa on samaa se, että "katsekontaktia" ei pidä kadottaa koskaan. Se sama yhteys ja/tai vuoropuhelu niin pallon kuin ystävien kanssa kannattaa säilyttää aina. Nykyisin yhteydenpito on helppoa sosiaalisen median välityksellä. Mikään online-yhteisö ei kuitenkaan korvaa ihmisten välisiä nenäkkäin kohtaamisia niin golfkentällä kuin sen ulkopuolellakin. Pidetään parhaista ystävistämme huolta niin online kuin offlinekin.

Tapaan uusimman ystäväni Ellan seuraavan kerran kahden kuukauden päästä huhtikuussa. Pidän putteria mittana, kun seuraan Ellan kasvukäyrää lähivuosien aikana, :).