maanantai 26. elokuuta 2013

Parvigolfaajan sopiva pelijännitys


Elokuu on ollut minulle uuden oppimisen aikaa, kun olen opetellut kävelemään kyynärsauvoilla pohjevamman vuoksi. Olen oikeastaan ihmetellyt, miten nopeasti opin loikkimaan sauvoilla, kun oli pakko. Hieman on harmittanut, kun en ole päässyt pelaamaan näiden todella hienojen ilmojen aikana. Mutta toisaalta kaikessa on aina myös hyvät puolet. Kerrankin on ollut aikaa pohtia golfaamista tunnepelinä.

Nyt, kun liikkumiseni on ollut hitaampaa, niin katselen jotenkin enemmän ja tarkemmin erilaisia luonnonilmiöitä. Eräänä päivänä seurasin parvekkeeltani hanhiparven liikkumista ruohikolla. Parven käyttäytymisestä tuli pian selväksi, kuka on parven johtaja. Näinhän se on golfissakin, kun lähdetään yhdessä pelaamaan kierros golfia, niin pian se selviää, kuka on parven johtaja. Yleensä se on henkilö, jolla on matalin tasoitus. Pelaajaparven muut jäsenet ovat asettaneet ennakko-odotuksen matalimmalla tasoituksella pelaajalle, että hän on ryhmän taitavin pelaaja. Usein sen vuoksi hänelle annetaan johtajan asema. Joskus joku muu pelaaja voi ottaa pelin johtajuuden, vaikkei olekkaan taitavin tasoituksella mitattuna. Siinäpä vasta onkin taitava johtaja, joka ottaa henkisen johtajuuden ryhmässä, vaikka hänen oma pelinsä saattaa olla yhtä rimpuilua omalle tasoitukselleen pelaamisen kanssa.

Kirjoitan tarinaa parvityöstä  eli yhteisöllisestä online-työskentelystä ja sen johtamisesta. Parvityössä työntekijöillä on johtajan roolin lisäksi myös avustajan (mikrotaskerin) ja lurkkijan (seuraalijan) roolit. Näin se näyttää menevän myös golfissakin. Jotkut joko ottavat tai heille annetaan johtajan rooli. Lisäksi jaossa on avustajan tai seurailijan roolit. Golfin pelaaminen on aina myös sosiaalinen tapahtuma ja muiden pelaajien toiminta vaikuttaa myös omaan peliin halusipa tai ei. On se vaan hieno peli, kun pääsee pelaamaan golfia erilaisten ryhmänjohtajien, avustajien ja lurkkijoiden kanssa, :). Jos jalka on kunnossa, niin seuraavan kerran pääsen pelaamaan syyskuun toisella viikolla Tahkolla. Se kenttä on ihan pakko päästä näkemään, sillä niin monet kanssapelaajat ovat kehuneet kentän kauniita maisemia. No tämä oli vain yksi sivujuonne, mitä olen tässä viime aikoina pohtinut.

Varsinainen syy, mikä sai blogisydämeni sykkimään golfin tahtiin oli tällä kertaa elokuun Golflehdessä ollut "jännitä oikein"- artikkeli. Tarina oli monin puolin ihan hyvä, mutta sitten yhteenvedossa tiivistettiin, että "palkitse itsesi onnistumisesta ja rankaise epäonnistumisesta". Siinä vaiheessa minulta nousi tukka pystyyn ja oli pakko postata Facebookin Golf tunnepeli ryhmään, että mitä "diiba dabaa" kirjoitetaan Suomen johtavassa golflehdessä.

Itselleni tulee tästä "rankaisu-ohjeesta" edelleen mieleen 1960-luvun kansakoulukokemukset, joissa jotkut opettajat oikeasti rankaisivat oppilaita fyysisen kurituksen lisäksi myös henkisellä rankaisulla esimerkiksi nolaamalla jonkun oppilaan koko luokan edessä. Oma koulutustaustani on kasvatus- ja hoitotieteen lisäksi johtamisessa. Olen koko työurani tehnyt ihmissuhdetyötä 10 vuotta hoitajana, neljä vuotta opettajana ja viimeiset 19 vuotta johtajana. Minusta on täysin käsittämätöntä, että vielä 2010-luvulla kehoitetaan ihmisiä rankaisemaan itseään epäonnistumisesta. Olenko ymmärtänyt jotain väärin? Voisiko joku tämän blogin lukija valaista minua, miten itsensä rankaiseminen voisi edistää oppimista tai miten sillä saisi aikaan parempia tuloksia golfatessa? Että tällaisten kysymysten ääressä tässä valmistaudun irtaantumaan kyynärsauvoista. Samalla valmistaudun ostamaan itselleni palkinnoksi uuden vasurin rautaysin, jonka toivon opettavan minulle eli oikeakätiselle näkökulman vaihtamisen taitoa golfaamisessa, ;).

Golflehti  elokuu 2013 viisi vinkkiä, miten jännittää oikein golfissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa jakamaan golfin pelikokemuksia