Tahtogolfia

Ballinrobe Golf Club, Väylä 18

Tiger Woods parhaimmillaan pystyy tekemään uskomattomia pelastuksia kun epäonnistuneen lyönnin jälkeen harsii halutun tuloksen kasaan. Chippi polvenkorkuisesta heinikosta lipun viereen tai 20 metrin par-putti. No, kaikkihan näitä hienoja pelastuksia on nähnyt. Kun se on mahdollista, niin, miksen minä voisi tehdä helpommista paikoista vastaavia pelastuksia? Olen aina välillä miettinyt asiaa ja minun oma teoria on seuraava. Tigerin kanssa yllättäen en ole asiasta keskustellut… Minusta tilanne perustuu tahtomiseen; tai päättämiseen etukäteen. On pakko saada tietty lyönti tai lyönnit onnistumaan. Tiger on minusta yksi parhaista ammattilaispelaajista, jotka tämän pystyvät tekemään, eikä hänkään aina siihen kykene.

Kun tahdon voimalla tekee tekee hyvän lyönnin tai putin, niin siinä vapauttaa itsensä lyönninaikaisesta vastuusta. Etukäteen tehty päätös onnistumisesta vie puristuksen ja paineen pois itse suorituksesta. Samalla päätös tuo mielikuvan, miten ensin maila ja sitten pallo tulee käyttäytymään lyönnin aikana tai sen seurauksena. Päätös ja sen mukana tuleva mielikuva poistaa epäonnistumisen mahdollisuuden suorituksesta. Tietysti mahdottomia ei voi päättää ja suorittaa vaan haasteiden pitää olla omien taitojen ja kykyjen rajoissa. Minä en pysty tahtomalla lyömään suoraa draivia, mutta saan useimmiten tahtomalla hallitun faden aikaiseksi. Kunhan tahto on tarpeeksi voimakas. Yleensä ei ole.

Pelasin joitakin viikkojan sitten kierroksen ystävän kanssa minulle pitkähköllä kentällä (yli 6100 m). Luonnostani pelaan agressiivisesti ja hyökkään lipulle turhankin hankalista paikoista. Tulos välillä kärsii. Tällä kertaa sanoin pelikaverille, että teen joka reiällä bogeyn. Nykykunnolla 18 bogeyta olisi hyvä tulos. Kerroin tavoitteen etukäteen ääneen. Tavoitteen, jonka tiesin olevan mahdollinen ja saavutettavissa, jos vain pelaisin harkitusti ja huolella.

Muutamaan otteeseen kierroksen varrella tuli tahtominen tarpeeseen. Toisella väylällä (394m par-4) olin kolmella päällä ja tilanne vaikutti kohtuullisen hyvältä. Kunnes eka putti meni ihan harakoille huonon lukemisen ja vielä huonomman suorituksen ansioista. Bogille jäi vähän vajaa 3 metriä vasemmalle viettävää alamäkiputtia. Sain nopeasti nollattua huonon suorituksen pois mielestä ja luin virheestä oppineena greenin kunnolla ja lukiessa päätin laittaa pallon kuppiin, ettei alkuperäinen päätös bogi-kierroksesta kaatuisi ainakaan toisella reiällä. Itse putti oli helppo suoritus päätöksen jälkeen ja meni hienosti keskeltä sisälle.

Viidennen reiän avaus meni kainalolyöntinä vasemmalle heinikkoon. Varapallo peliin varmuuden vuoksi ja ekaa lyöntiä etsimään. 20 sentin heinikosta pelaaminen ei ole minun vahvimpia puolia, mutta olin tyytyväinen että pallo löytyi. Harhailun lopputuloksena olin 4:llä lyönnillä greenin vieressä raffi-rinteessä melkein puoli metriä lippua korkeammalla ja greeni vietti minusta poispäin. Lipulle matkaa viitisen metriä. Bogilinjaa jatkaakseni tämä tarkoitti chippiä suoraan kuppiin; puttina lyönti olisi suora, mutta nopea. Jotta pallolla olisi jotain mahdollisuuksia mennä kuppiin, niin ensinnäkin otatin lipun pois ja toiseksi valitsin mailaksi 60 asteen wedgen. Sillä saisin edes vähän kierrettä lyöntiin ja jarrutettua pallon vauhtia alamäkeen. Löin tiukasti pallon alle saaden sen pomppaamaan ylöspäin ja putoamaan juuri ennen greeniä kaulukselle. Karkeampi ruoho ja vähän pehmeämpi alusta ottivat vähän vauhtia pois ja sitten vain katselin kun pallo kieri kuppiin.

Kahdeksannella reiällä avaus meni aivan nappiin. Varovaista taktiikkaa noudattaen päätin kuitenkin jättää toisen lyönnin vesiesteen eteen. Kovaan vastatuuleen otin yhden mailan lisää luottaen tuulen lyhentävän lyöntiä ja toiseksi estävän rullimisen vesiesteeen edessä olevaan raffiin. Rohkeasti siis vesiesteen eteen. Noh, lyönti osui aivan nappiin ja tuulen kerätessä voimiaan pallon ollessa ilmassa päätyi lyönti veteen. Droppi ja kohti greeniä uudelleen. Huono neljäs lyönti vei reilusti oikealle raffiin. Ylämäkeen lyöty viides lyönti päätyi liian aggressiivisena greenin edessä olevaan bunkkeriin. Lippu kun oli ihan bunkkerin takana omasta lyöntisuunnasta. Sändi käteen ja hiekkakuopalle.  Hyvin hoidettu bunkkeri on kohtuullisen helppo pelata, kun hiekka on haravoitu ja pehmeähköä. Mailan saa pallon alle helposti ja loppu on suorituksesta kiinni. Lapa ihan auki, paljon hiekkaa mukaan niin pallo nousee bunkkerin reunan yli rauhallisesti ja putoaa nopeasti greenille. Kaltevalle greenille piti ottaa reilun kupin verran ennakkoa. Stanssi reilusti auki ja pallon takaa pieni kivi maalitauluksi mailan etureunalle. Hiekkaa lensi joka paikkaan (edelleen löin vastatuuleen) mutta pallo teki juuri niinkuin olin ajatellut ja bogi taas korttiin.

Sisääntulossa tilanne repsahti muutaman reiän osalta pahastikin, mutta sain kaksi viimeistä reikää taas kirjattua bogina. Minusta avainasemassa tuolla kierroksella ja erityisesti noissa onnistuneissa pelastuksissa oli ennakkopäätös tuloksesta. Päätöksen mukana meni tavallaan osa vastuuta itse toteutuksesta pois. Lisäksi päätös toi selvästi lisää fokusta tekemiseen. Työskentely etenkin greenin vierellä oli harkitumpaa ja tarkempaa.

Itse en pysty tuota keskittymis- ja päätöstasoa pitämään yllä kovin pitkään. Harjoittelemalla sekin varmaan paranisi. Mutta kun oikein haluaa ja päättää voi pelata kuin Tiger Woods.

Katri: Hieno “tahtogolf” tarinan kuvaus sinulta Timo. Kun luin tuon tarinan, siitä nousi esiin muutamia asioita, jotka liittyvät mielestäni tahdonvoiman käyttämiseen halutun päämäärän/tavoitteen aikaansaamiseksi. Onko mielestäsi mielikuvan luominen halutusta lopputulemasta edelletys tai ainakin lähtökohta sille, että tahtogolf onnistuu?

Timo: Jos nimenomaan mietitään pallon “tahtomista” kuppiin tai yleensä onnistumisessa tietyssä lyönnissä, niin minusta ensin tulee tahtotila ja sen myötä hahmottuu sitten mielikuva, miten tahtotila toteutuu. Ainakin minun ajatus toimii niin, että tarvitsen ensin lopputuloksesta ajatuksen ja sitten mielikuvaan, miten pääsen lopputulokseen.

Katri: Toinen kysymykseni liittyy siihen, että kumpi on ensin “muna vai kana” eli 1) ensin päätös, miten aikoo lyödä ja sitten alkaa tahtomaan sitä vai 2) ensin tahtominen ja sitä seuraava päätös, jossa aikoo pysyä lyönnin aikana?  

Timo: Ensin tulee tulee tahto lopputuloksesta ja sitten tulle päätös siihen sitoutumisesta. Sen jälkeen sitten alkaa mielikuvan rakentaminen miten, tuo tahtotila itseasiassa toteutetaan. Lopuksi sitten tulee se tekninen toteutus. Itse en näe tätä mitenkään muna-kana tilanteena; niin voimakkaasti tuo tahto dominoi.

Katri: Entä, miten tärkeänä pidät tahtogolfissa on sitä, että sanot haluamasi tavoitetason tai päämäärän ääneen vaikka kanssapelaajallesi ennen peliä ja pelin aikana?

Timo: Tärkeintä on sanoa vaikka ääneen itselleen. Minulle auttaa, kun sanon tavoitteen ääneen myös kanssapelaajalle. Tämä varmasti paljon riippuu ensinnäkin pelaajasta itsestään, onko hän valmis julkistamaan tavoitteensa. Osa pelaajista varmasti kokee julkisen tavoitteen lisäävän painetta suoritukseen. Toisekseen minulle on oleellista että tunnen pelikaverin, jolle kerron ääneen tavoitteen. En menisi tekemään sitä ihan tuntemattoman pelaajan kanssa. Tietenkin tavoitteen voi sanoa ääneen ihan vain itselleen, kirjoittaa vaikka kännykkään ennen kierroksen alkua tai tuloskortin takapuolelle.